25.3.12

onnelliseksi ei tyttö tahdo tullakaan

Rakkauteen kaikki kurkottaa
Ojentaa elämäänsä
Rakkauden luodinosumaa
Odottaa eikä pelkää 
Rakkautta kaikki janoaa
Onnea häilyväistä
Rakkauteen kaikki hajoaa 
Syntyäkseen uudelleen
Tuoreeseen ruumiiseen 
Maailman kaikki kaupungit on
Täynnä onnen sirpaleita
Niistä muodostuu
Onnellisuus 

Tänään otin vihdoin itteäni niskasta kiinni ja lähdin ulos kuvailemaan, hurraa! Aurinko paistoi ja mieli oli korkealla. Lätäköitä sai väistellä ja siltikin sukat kastui. Tuntui keväältä. Tähän valikoin muutamia kivoimpia otoksia kävelylenkiltä - mitä tykkäätte?

Oho, tajusin just että blogissa on viimeksi ollut naamakuvaa musta tän kuun alussa. Miten siinä on niin päässyt käymään? No, huomisen kampaajakäynnin jälkeen voi olla taas kivempaa pistää kuvia itsestä tänne. Kun sais vielä ne uudet lasit, ärrrh. Miks niissä kestää niin kauan?

Ai niin, mulla on huomenna työhaastattelu. Jännää. Väsään tässä vielä varmuuden vuoksi itelleni jonkinlaisen CV:n ja toivon, että muistan ottaa sen ja työtodistukset huomenna jopa mukaankin.

24.3.12

if this is what you think is honest, honestly i think i'm gonna freak out




Tsau. Joku aika sitten pohdin, että yleensä Tammikuu on ollut se vuoden tylsin kuukausi - ei kuitenkaan tänä vuonna. Nyt täytyy kyllä sanoa, että Maaliskuu vetää tänä vuonna pisimmän korren. Se on näkyny blogissakin - en ees muista, millon viimeks oisin ollut valokuvaamassa ja opettelemassa käyttämään kameraa. Viime aikoina kaikki kuvat on olleet vähän sinne päin. Auringonpaiste (tai sen puute) vaikuttaa tosi paljon mun mielialaan näin keväällä ja riippuu oikeestaan tosi paljon ihan säästä, miten mun päivä menee.
Mut kyl tää tästä. Mun mieleen on kyllä kerääntynyt paljon postaus- ja kuvailuideoita, nyt kun vaan pääsis toteuttamaan niitä.

Käytiin tänään illal leffassa kattomassa Jennin kanssa toi Kohta 18. Tykättiin, tykkäsin. Oon nähny viime aikoina tosi paljon hyviä leffoja (tosin Sofia Coppolan Somewhere oli suoraan sanottuna pettymys...). Tää oli pitkäst aikaa jotenkin tosi aito.

Lainasin kans ton Skinsin kakkostuottarin ja aah, on noi vaan joka kattomiskerralla yhtä ihania. On hankala sanoo, tykkäänkö enemmän ykkös- vai kakkossukupolvesta (kolmosesta en pidä niinkää) mut mun all-time-favouritehahmo on ehdottomasti Cassie. Jaksaiskohan kattoo vielä yhden jakson ennen ku simahdan.

19.3.12

you'd think that people would have had enough of silly love songs

Haha, vähän kännykkäkuvaa tän päiväseltä liikkatunnilta kun oltiin keilaamassa. Sooo much fun, pitäis mennä joskus lähiaikoina ihan kaveriporukalla, vai mitä tsubut? Se on ainakin varmaa, etten mä saa mielenrauhaa ennen kun pääsen rökittämään Jennin joko keilaukses tai ilmakiekos. Tän päivänen muutaman pisteen häviö oli suolainen. No ei vaan.

Tuntuu, että blogin taso laskee kuin lehmän häntä (kiitti tästäkin sanonnasta Jenni....) ja se näkyy niin kirjotuksissa kuin kuvissakin. Pitäis raahautua joku päivä ihan tosissaan kuvailemaan, sillä vaikka mun on jo tosi monta päivää tehnyt mieli lähteä kameran kanssa vaeltelemaan päämäärättömästi, perseen nostaminen tietokoneen äärestä tuntuu aika ylivoimaselta ponnistukselta. Etenkin näinä viimeisimpinä harmaina päivinä.

Kevätaurinko kuitenkin piristää ja motivoi, joten ehkä mä seuraavan aurinkoisen ja lämpimän päivän sattuessa voisin vetää uuden kevättakkini niskaan ja hyppiä ulos. Niin ku yhdessä kivoimmista kevätlauluista.


Grab your coat and get your hat
leave your worries on the doorstep
life can be so sweet
on the sunny side of the street

18.3.12

a heart that hurts is a heart that works


Yllä muuta hyvin, hyvin random iPhonen Instagramiin tallentunut kuva tältä viikolta. Näyttääpäs ne rumilta yhteen kollaasiin sullottuina. Kivoista hetkistä ne kuitenkin kertoo.

Perjantainen silmätarkastus päättyi toivotulla tavalla - saan uudet lasit parin viikon sisään. Hurraa! Kampaajakin ois viikon päästä - jotain ulkonäkömuutosta siis täällä suunnalla tiedossa. Tosin kampaajalla lähinnä jatketaan mun hidasta ja vaivihkaista tukka astetta vaaleammaksi-projektia jota ei huomaa mun ja kampaajan lisäksi kukaan muu.

Ei mulla oo mitään kummaa kerrottavaa. Ainakaan mitään sellaista, mitä kuvat ei kertois tuhat kertaa paremmin. Teksti tökkii nyt pahemman kerran, joten taidan jättää tän tähän. :D Sanotaan vaan vaikka lyhyesti, että elämä on ollut aika kivaa viime päivinä ja juuri oikealla tavalla kostea browniekakkupala on yksi elämän suurista pienistä iloista.

15.3.12

joku näistä päivistä, joku näistä öistä, joku näistä teistä vie minut pois kotkasta

Kuten jo viime postauksen alussa totesin, mulla on ollut viime aikoina tosi vähän kerrottavaa täällä. Sama linja on jatkunut näköjään tälläkin viikolla blogihiljaisuudesta päätellen. Tai itseasiassa nyt mulla ois ollut kaikenlaisia peruskuulumisia kerrottavana, mut jostain syystä en oo vaan saanu aikaseks kirjoiteltua.



Mutta katsokaas tätä. Parin vuoden + parin ylimääräisen lisäkuukauden odottelun jälkeen, se on viimein minun. iPhone 4S, oi kuinka tykkään. Kaikki jutut joita tarvitsen, yhdessä paketissa. Oon vannonu tälle muutaman päivän kestäneen yhteiselomme aikana melkosen syvää rakkautta. Oon lataillut muutaman hauskan ja turhan hyödyllisen appsin, erityisesti Instagramiin oon jo huolestuttavan koukuttunut. Tuleeko teille mieleen jotain sovelluksia jotka täytyisi ehdottomasti ladata omaan puhelimeen?


Otsikosta puheenollen. En tiedä miksi, mutta jostain syystä mun tulevaisuudensuunnitelmat on mulle itselleni tosi henkilökohtainen aihe, enkä oo niistä täällä blogissa kovasti huudellut. Lähinnä siksi, että kaikki on ollut niin epävarmaa. Siksi astunkin aika paljon oman mukavuusalueeni ulkopuolelle julkaistessani ylläolevan kuvan täällä. Mutta siinä se nyt on, mustaa valkoisella mun yhteishaun hakujärjestys. Ja olen oikein tyytyväinen valintoihini.


Käytiin tänään tädin kanssa kirpparilla ja muutamat kledjut tarttui mukaan - itseasiassa yllättävän monet, koska en oo vähään aikaan löytäny yhtä paljon kivoja vaatteita kirppikseltä! Viikatessani niitä vaatekaappiin tuli kuitenkin todettua, ettei siellä vallitseva sekasorto ota vastaan enää yhtään vaatetta seurakseen. Pikainen vilkaisu ympärilleen huoneessa sai toteamaan lopulta sen, että pitäis ehkä vähän siivoilla. 
Nyt lopulta mun työtuolia, lattia ja kyllä, myös työpöytää hallinneet valtavat kasat vaatteita ja kaikkee muutaki alkaa vihdoin olla selätetty, huh.


Huomenna ois silmätarkastus, ää. En tiiä miks, mut jostain syystä jännitän niitä aina. Sillai ikävällä jännityksellä eikä mukavalla. No, huomenna nähään oisko se uusien lasien paikka.

10.3.12

anna minulle hetki aikaa, hetki aikaa miettiä uudelleen. Laittaa sanat oikeaan paikkaan, sanoa mitä todella tarvitsen





Jostain syystä mulla on ihan tosi vähän sanottavaa tänne blogiin. On ollut koko viikon. Okei, olin alkuviikon kipeänä, joten ne päivät meni aika koomaillessa.
Tuo otsikko tuli mun mieleen, kun kelailin tänään yhteishakuja mielessäni. Muut teki ne tiistaina koulussa mun sairastaessa kotona, joten teen oman hakuni vasta ens viikolla. Mun mieli hakuvalintojen suhteen on pomppinut viime viikkoina tosi paljon. Mulla on mielessä kaksi paikkaa ja pitäisi päättää, kumman pistän ykkösvalinnaksi. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. Tää on niitä tilanteita, kun täytyy valita kuunteleeko järkeä vai sydäntä. 
Jukka Pojan Älä tyri nyt saa mun ajatukset vaan enemmän sekasin ja silti kuuntelen sitä, voi helvetti. Ei kelleen tulis mieleen sellasta listen to your heart you're young you can do whatever you want-biisii? Vois pistää pakkaa ihan kunnolla sekasin tän asian suhteen.

No joo, jätän tän aiheen nyt tähän. Katotaan mihin tulokseen päädyn parin päivän päästä. Noista kuvista sen verran, kävin torstaina kaupungissa ennen kuvista palauttamassa kirjastoon pari leffalainaa ja aurinko paistoi kivasti. Aurinko on aika petollinen mun mielelle just nyt - ulkona näyttää lämpimältä vaikkei siellä sitä todellisuudessa vielä ole. Toppatakin taidan kuitenkin vaihtaa takaisin villakangastakkiin lähipäivinä.

9.3.12

KONY 2012



5.3. tää video alkoi kiertää blogeissa, uutisissa ja muualla. Kiinnitin huomiota, mut aattelin että kyseessä on yks niistä paljon katselukertoja keräävistä, koskettavista mutta no tää nyt jo tiedetään-videoista aiheenaan nuorten ongelmat/kiusaaminen/sodat. Lisäks video jäi katsomatta puolituntisen keston takia, koska "ei mul nyt niin paljoo aikaa oo millee youtubevideolle."

Videota nyt kuitenkin tuputetaan joka paikasta, joten tänään mäkin päätin vihdoin ottaa ja katsoa. Ja mä katsoin. Ja tajusin, että nyt on kyse jostain paljon isommasta. Katsokaa ja jakakaa jos ootte vielä tämän ohittaneet, nyt on oikeasti sellanen fiilis että ollaan osa suurta ja tärkeetä.

7.3.12

for relaxing times, make it suntory time



Parasta lääkettä flunssasta parantumiseen on yleensä lepo, lepo, lepo. Sekä myös esimerkiksi jätski, hyvät kirjat ja leffat. Lainasin kirjastosta viime viikolla pari Sofia Coppolan leffaa (ja tajusin juuri äskeistä lausetta kirjoittaessani, että ne olisi pitänyt jo palauttaa, voi vitdjklh). 
Kuitenkin, eilen illalla kun kuume oli laskenut jo sen verran että olin hereillä vielä yhdeksän jälkeen ja päätin pistää pyörimään Coppolan ohjaaman Lost in Translationin vuodelta 2003. Ja se oli hyvä. Oi, ihana. Kaunis. Kuten huomaa, mulle erityisen hankala kuvailla mitenkään järkevästi. Mut kattokee, minä pidin. Pari sitaattia jäi mieleen sillä tavalla että oli pakko pistää ne vielä tännekin tekstin jatkeeksi. :D


"Charlotte: 25 years. That's uh, well it's impressive. 
Bob: Well you figure, you sleep one-third of your life, that knocks out eight years of marriage right there. So you're, y'know, down to 16 in change. You know you're just a teenager, at marriage, you can drive it but there's still the occasional accident. "

"Charlotte: I tried taking pictures, but they were so mediocre. I guess every girl goes through a photography phase. You know, horses... taking pictures of your feet. "

6.3.12

et tiedä mistä alkoi ja mihin se päättyy mut se vie sua pimeään

Sainkin kerättyä voimiani jo tänään illalla taas kasaan sen verran, että jaksoin ottaa käsittelyyn nuo perjantaisen keikkaillan kuvat. Tänne valikoin joitain omasta mielestäni parhaimpia, olkaatten hyvät.


olisi päästävä pois ja äkkiä 

kun joku rakentaa
sun ajatuksista häkkiä ja olet unessa

vastaan lipuu kuolleita muistoja ja

olet unessa

ilma keuhkoista pakenee


aukaise sun silmät ja 
sytytä valo keskelle pimeää


"Haluutteko ottaa meidän kanssa kaverikuvan?"

Pidin. Kovasti. Oon nyt puolen vuoden aikana käynyt kolmella keikalla ja voisi melkeinpä sanoa, että tää oli niistä paras. Mulle kaikkein henkilökohtaisesti tärkein bändi, jos verrataan Hurtsiin ja Maroon 5:iin. 
Vaikka aluks aattelin että yksin keikalla käyminen vois latistaa tunnelmaa, ei se niin ollutkaan. Tietysti se parin tunnin venailu ennen keikan alkua oli aika tylsää aikaa, mutta Jennin (alkuperäisen keikkaseuralaiseni) kanssa tekstailu ja välillä satunnainen rupattelu ympärillä olevien ihmisten kanssa sai ajan kulumaan vähän nopeammin.
Mulla oli keikan alussa aika hyvä paikka suunnilleen tokasta rivistä, ottaen huomioon että tulin paikalle jotain kymmenen minuuttia ennen ovien avaamista. Mutta mitä pidemmälle keikka eteni, sitä taaemmas huomasin joutuvani... :D Olis kai pitänyt yrittää pitää puoleni vähän paremmin. No, en mä loppujen lopuks joutunu kuin pari kolme metriä taaemmas joten hyvin näkyi.
Uusien biisien lisäksi jätkät soitti paljon vanhojakin tuttuja, enkä voi kuvailla sitä onnea kun sain kuulla livenä lähes kaikki lempibiisini (Pentti Holappa oli itseasiassa ainoa jota niistä en kuullut...). Loistavan settilistan olivat kasanneet siis.

Mitä te pidätte Pariisin keväästä? Oliko joku teistä rokkaamassa tanssilattiaa Nosturilla viime perjantaina?

5.3.12

ei ole sellaista pimeää jota minun hento käteni ei torjuisi










Kaikki tietää varmasti sen tunteen kun on niin kipeä olo, että kaikki voimat tuntuu olevan lopussa ja sängystä nouseminenkin tuntuu ylivoimaisen hankalalta. Kun on niin paljon kuumetta, että joka paikkaan sattuu. Mulle tuli sellainen olo lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ja tuo kyseinen olo jatkuu edelleen, pakottaen mut jäämään sängynpohjalle. Kouluun en mennyt tänään, enkä mene huomennakaan.

Helsingissä vietetty viikonloppu oli kuitenkin loistava, kun ei oteta huomioon sunnuntaiaamuna alkanutta vetämätöntä oloa (niin vetämätön en kuitenkaan ollut silloin, etten olisi jaksanut IKEAan lähteä). Jirin kanssa vietetyn lauantain jälkeen jalat oli kipeät kaikesta kävelemisestä, mutta tulipa opittua (ainakin mun kohdalla) uusia paikkoja Helsingistä, jee!

Perjantainen Pariisin kevään keikka onkin sitten luku ihan erikseen, johon palaan myöhemmin sitten kun oon saanut itseni taas kunnolla jalkeille. Tässä vaiheessa voin kuitenkin sanoa, että kaikkein kuvailevin sana keikasta olisi mieletön sanan kaikessa positiivisessa merkityksessä.

2.3.12

haluan vain rakastaa mutten jaksa nostaa mun luomia



Oon muuten huomannut, että useasti jos on tiedossa joku kiva juttu, kuten reissu tai keikka tai vastaavaa, kerron siitä blogissa aina kyllästymiseen asti. Mut ei kivojen juttujen kertomiseen voi kyllästyä! :D Se onkin sit ihan eri asia, mitä lukijat tykkää.

Mutta tosiaan, tänään otan taas suunnaksi Helsingin. Päivän aikataulusta ei tullutkaan niin hektinen kuin luulin joten mulla jää paljon hetkiä hengähtää hieman. (Ette varmaan oo vielä kuulleet tästä, mutta) tänään on siis suunnitelmissa Pariisin Kevään keikka Stadissa! Oon niin rajattoman innoissanimielissänijännittynyt tästä. Pientä miinusta ehkä siitä, että oon parin viimeisen lastenleirillä vietetyn päivän (ja yön) jälkeen myös rajattoman väsynyt ja Nosturin ovet aukeais aikataulun mukaan ysiltä, keikan taas ois määrä alkaa yheltätoista. 

No, katellaan miten jaksan. Riippuu ihan huomisesta väsymystasosta, tuunko Helsingistä kotiin jo huomenna vai vasta sunnuntaina.